Maanpuolustus AKS:n ohjelmassa ja toiminnassa vuosina 1922-1939

Valt. maisteri Jukka Elomaa, 25.02.2013 klo 12.00, Ruutiukot Tampere

- MAANPUOLUSTUS AKS:N OHJELMASSA JA TOIMINNASSA VUOSINA 1922 – 1939
- KATYNIN JOUKKOMURHA VUONNA 1940
- SIPERIAAN KARKOITETTAVAT

AKS:n alkuperäinen pienoislippu, se on minulla kunniapaikalla kotona. Tämä on laaja aihe ja tästä on kirjoitettu erittäin asiantuntevasti Mikko Uolan toimesta viime vuonna ilmestyneessä AKS:n Tie teoksessa. Mikko Uola on pitänyt myös aiheesta esitelmän AKS:n perinneyhdistyksen tilaisuudessa 2.3.2010. Varsinaisen aiheen lisäksi haluaisin ottaa esille AKS:n jäsenistöön liittyvät Katyn metsikön puolalaisten joukkomurhat keväällä 1940 ja kommunistisen Valpon keräämät listat v. 1945-48 Siperiaan karkotettavista suomalaista.

SULO K. ELOMAA: s. 13.7.1909, ylioppilas Lahden Lyseo, LL Helsingin Yliopisto v. 1939, AKS, valajäsen, n:o 1233, AKS:n 2. varapuheenjohtaja 1937 ja AKS:n 1. varapuheenjohtaja v. 1938, Itä-Karjalan Sotilashallinnon esikunnan lääkintäosaston toimiston varapäällikkö v. 1941-42 ja toimiston päällikkö v. 1943. Hänen esimiehenään toimi Itä-Karjalan Sotilashallinnon esikunnassa LL Aarne Valle, AKS:n valajäsen, n:o 165, AKS:n puheenjohtaja v. 1931-32.

JUKKA ELOMAA: Opetusneuvos Uuno Peltoniemen hallussa ollut arkisto, jonka pääsin avaamaan ja järjestämään. Kiitos myös Dipl.ins. Pentti Veijolalle AKS:aa ja Maan Turvaa koskeva arkisto.

”BOBI” SIVEN: itsenäisyysaktivisti, vapaussoturi, heimosoturi, Repolan nimismies, Suomen valtion edustaja Repolan ja Porajärven suojelualueilla. Ampui itsensä Repolan kunnantalolla 12.1.1921 vastalauseena Tarton rauhansopimukselle. Tämä surmanluoti neulottiin AKS:n lipun nauhoihin, jonka ääressä kaikki valajäsenet vannoivat uskollisuusvalansa seuralle.

ELMO.E.KAILA: Jääkäriliikkeen värväri, aktivisti, suojeluskuntakouluttaja, AKS:n monivuotinen puheenjohtaja ( 1923-27, 1928-30 )ja Vihan veljien johtaja. Tsaarin upseerit korvataan jääkäritaustaisilla upseereilla. AKS:n sisäinen - sotilaallinen kuri, kansan eheyttäminen ja puolustusvoimien vahvistaminen.

JÄÄKÄRILIIKE , VAPAUSOTA JA HEIMOSODAT: Ennen AKS:an perustamista tulevat AKS:n aktiivit olivat jääkäreitä tai liikkeen värväreitä, vapaussotureita. Jääkäriliikkeellä oli suuri vaikutus erityisesti ylioppilasnuorisoon. Eli nämä loivat perustan seuran maanpuolustustyölle.

HEIMOTYÖ: Keskeisin kohta heimotyössä oli hävityn Itä-Karjalan kansannousun jälkeen työ Karjalan ja myös Inkerin pakolaisten hyväksi. Myöhemmin tulivat ohjelmaan myös eestiläiset ja unkarilaiset ja Ruotsissa asuvat Länsi-Pohjan suomalaiset.”Ryssänviha” ja Vihan veljet: ”Ryssästä saa puhua vain hammasta purren”. AKS:n julkaisu: ”Suursuomi on yhtä kuin isänmaa”. 1930-luvulla tämä ryssänviha muuttui ryssänpeloksi

SUOMALAISUUSTYÖ: ”Me olemme pesseet silmistämme pahan unen valkoisista ja punaisista”. Yliopiston suomalaistaminen, suomen kielen saaminen sille kuuluvaan arvoon, Upseeriston kielikysymykset.

MAANPUOLUSTUS: Tsaarin armeija, vapaus-heimosodat, kansan eheyttäminen maanpuolustustyön kautta, kv. kommunismin nousu.

SUOMEN KANSAN EHEYTYMISEN TIE. PEKKA PEITSI alias Urho Kekkonen (1942), gradu s.18. Helsingin Yliopiston poliittisen historian professori Keijo Korhonen moittii tutkimuksessani 1920-luvun tapahtumien lähteenä Pekka Peitsin artikkelia vuodelta 1942: Maanpuolustukseen Suomessa 1920-luvulla oleellisesti kuului puolustuslaitoksen ja suojeluskuntajärjestöjen organisaatioiden kehittäminen. Poliittisesti Suomi oli edelleen jakautunut Tarton rauhan jälkeen. Kansalaissodan haavat eivät olleet vielä ummessa. Sodan aikaiset verityöt olivat muistissa, mutta toisaalta jotkut piirit porvarillisella puolella näkivät Suomen olemassaolomahdollisuuden riippuvan yhtenäisestä kansasta. Niiden mukaan maan itsenäisyys säilyisi vain siinä tapauksessa, että koko kansa oli sitä valmis puolustamaan. Näin ollen myös hävinneelle puolelle oli luotava tähän mahdollisuus antamalla heille oikeus maan asioiden hoitamiseen. Tällä sovintolinjalla oli mm. kenraali Mannerheim jo vuonna 1918 tullessaan valtionhoitajaksi. (s. 16-17 Pekka Peitsi ). Sivu 62 Ulkoministeri Rudolf Holstin matka Moskovaan v. 1937. Se huolestutti saksalaisia ja Svinhufvud joutui selvittämään asiaa : ”Hän oli antanut ulkoministerille tehtäväksi osoittaa Neuvostoliiton hallitukselle, että Neuvostoliiton ja Suomen välinen jännitys johtui siitä, että Neuvostoliitto ei ollut pitänyt, mitä se Tarton rauhanteossa oli luvannut. Inkerin ja Karjalan kysymyksen esille ottamista vaadittiin ja AKS:n lähetystö kävi asiasta puhumassa presidentille”. Tämä oli Korhosen mielestä tarpeeton sitaatti. P.E.Svinhufvud II, Einar W. Juva, 1961, gradu sivut 61-62.

ASEETON KANSA ON KELVOTON: Elmo Kaila: ”Heikosti varustautunutta maata uhkaa tuho, sillä tyhjiö pyrkii aina täyttymään”. Sotaväsymys, asevelvollisuus tuntui turhalta ja aikaa vievältä painolastilta ainakin ylioppilaiden keskuudessa. AKS:ssa asevelvollisuuden suorittamista pidettiin yhtenä jäseneksi hyväksymisen ehtona. Silloin asevelvollisuus normaalisti suoritettiin heti koulusta pääsyn jälkeen. Toivottiin, että nuoret neitokaiset halveksisivat poikia, jotka syystä tai toisesta eivät olleet suorittaneet asepalvelusta.

VAPAAEHTOINEN MAANPUOLUSTUS: Vapaaehtoinen maanpuolustustyö muodosti voimakkaan tuen puhuttaessa valtiollisen riippumattomuuden ja alueellisen koskemattomuuden turvaamisesta sekä laillisen yhteiskuntajärjestyksen säilyttämisestä. AKS:n jäsenten puheita ja kirjoituksia leimasi vuoden 1923 aikana Vapaussodan 5-vuotismuistot, joissa korostettiin idästä uhkaavaa vaaraa. Seurassa pidettiin itsestään selvänä, ettei Suur-Suomi ajatusta voitu toteuttaa ilman sotaa ja näin puhuttiinkin yleensä tulevasta sodasta eikä mahdollisesti tulevasta sodasta. Toinen esimerkki voimakkaasta Suur-Suomen ja maanpuolustuksen korostamisesta oli Lotinanpellon liitto, joka syntyi leikillisesti AKS:n silloisen sihteerin Elias Simojoen toimesta: ”Liiton tarkoituksena oli, että kun Karjalaan mennään ja ylitetään Syväri, niin kaikkien liiton jäsenten pitää olla kärjessä ja kaatua konekiväärituleen”. Pastori Elias Simojoki joutui tavallaan kokemaan tämän todellisuudessa, sillä hän kuoli Laatokan jäällä talvisodassa tarkka-ampujan luodista.

PUOLUSTUSLAITOS JA SUOJELUSKUNNAT: Suomessa uskottiin Kansainliittoon ( AKS ei ), Puolustusvalmiuden lujittamiseen ei kiinnitetty edes eduskunnan taholta riittävästi huomiota. Kadettikoulu v. 1919. Sotakorkeakoulun toiminta alkoi v. 1924. Vuoden 1922 Asevelvollisuuslaki; vuosi palvelusta aliupseerit ja upseerit 15 kk. Aseistus oli venäläisten joukkojen tänne jättämää, teknisesti huonoja ja loppuun kuluneita.

KIELIPOLITIIKKA: Tsaarin armeijan upseeristo, armeijan upseerit suurelta osin ruotsinkielisiä. AKS oli vahvasti venäläisvastaisessa rintamassa. Joukko- irtisanomiset ( Elmo Kaila taustalla ). Näistä syntyi puolustusvoimissa koulutusongelmat ja epäluotettavuus. Perushankinnat jäivät sangen vähiin. Suojeluskunta-asetus 2.8.1918: ”Suojeluskuntain tarkoituksena on maan hallituksen ohjeiden mukaan edistää kansan puolustuskuntoisuutta sekä turvata laillista yhteiskuntajärjestystä”. Edistävät voimistelua, urheilua ja kansalaiskunnon kasvattamista. ( Tahko Pihkala ). Toimivat varsinaisen armeijan tukena. Talkootyö; suojeluskuntatalot, ampumaradat, urheilukentät. Vuonna 1923 AKS:n jäsenille annettiin mahdollisuus osallistua Helsingissä suojeluskuntain upseerikursseille. AKS:n jäsenten tuli olla myös suojelukuntalaisia. Heidän piti nimenomaan kuulua Helsingin Suojeluskuntaan. V. 1932 muodostettiin seuraan maanpuolustusjaosto. Sen tehtävänä oli valvoa seuran jäsenten kuulumista suojeluskuntaan.

SUOMEN TURVALLISUUSPOLITIIKKA: Itä-Karjalan merkitys Suomen turvallisuudelle. Puolustuksen kannalta raja pitäisi sijaita Laatokan ja Äänisen välisellä kannaksella. Neuvostoliitto ehdotti Suomelle, Virolle, Latvialle ja Liettualle hyökkäämättömyyssopimusta. AKS:n mielestä Suomen ja Viron välille pitäisi synnyttää puolustusliitto. AKS katsoi, että hyökkäys Suomea kohtaan tulee nimenomaan idästä, apua ei saada Ruotsilta eikä myöskään Kansainliitolta.

ASEVELVOLLISUUS: Asevelvollisuusajan pituus puhutti jo v. 1926. V. 1929 sosiaalidemokraatit tekivät uuden lakialoitteen palvelusajan lyhentämiseksi 9. kuukauteen. Perusteluina oli se, että mahdollisesti tulevissa sodissa maa-armeijoiden osuus olisi mitätön, koska sodat ratkaistaisiin pelkästään ilma – ja kaasuasein. AKS:n painostuksesta lakialoite hylättiin. V. 1932 hyväksyttiin palvelusajoiksi :miehistöllä 330 vrk ja päällystöllä 440 vrk, mukaan tulivat myös säännölliset kertausharjoitukset. AKS:n maanpuolustustyö kohdistui nyt voimakkaammin ulospäin kuin seuran alkuaikoina.

MAANPUOLUSTUS SUOMESSA PROFESSORI T.M. KIVIMÄEN HALLITUKSEN AIKANA V. 1932-36: Lapuan Liike ja Mäntsälän kapina, maailman laajuinen lama. Kivimäen vähemmistöhallitus, tukeutui ainoastaan edistys – ja ruotsalaiseen kansanpuolueeseen. Vuosittaiset puolustusmäärärahat 650 mmk. Laivasto sai ainoastaan oman osuutensa. Eniten kärsi ilmavoimien hankinnat. Vuosittain perushankintoihin piti käyttää 100mmk, mutta summat jäivät 50-70mmk. V. 1935 Valtiontalouskomitea ( johdossa valtioneuvos J.K.Paasikivi ) esitti seitsemän vuoden perushankintaohjelman; kullekin vuodelle 210 mmk. Arvion mukaan eniten varoja tarvittiin ilmavoimien lisäksi tykistöön ilmatorjuntaan, jalkaväelle sekä kaasusuojeluun. Ohjelmat hyväksyttiin eduskunnassa, mutta ne eivät koskaan toteutuneet. Puolustusmääräraha-asiat olivat salaisia ja maailmanpolitiikka vaikeutui; Suomi ei enää pystynyt turvautumaan Kansainliittoon tai omaan puolustusvalmiuteensa, vaan sen oli haettava apua ja puolueettomuutta muualta.

NUORISOON KOHDISTUVA MAANPUOLUSTUSVALISTUS: ”Mitä koulunuoriso tänään, sitä ylioppilasnuoriso huomenna”. Oppikoulujen Karjala-seurat v. 1933. Mukana 20 koulua ja v. 1935 Oppikoulujen Karjala-Seurojen edustajakokouksessa oli mukana jo 40 koulua. Tässä kokouksessa päällimmäiseksi kysymykseksi nousi maanpuolustusopetuksen järjestäminen oppikouluihin. Julkilausumassa vedottiin valtiovaltaan asian järjestämiseksi. AKS:n valajäsen n:o 334 U.A.Kuuskoski käsitteli asiaa Suomen Heimossa. Hänen näkemyksensä mukaan maanpuolustusopetus oli jaettava kolmeen sektoriin oppikouluasteella. ”Oli korostettava isänmaallisuuden ja puolustustahdon suurta merkitystä kansakuntien kohtaloissa”. ”Sotilaskoulutusta varten kouluihin oli kehitettävä kenttävalmius (kesäretkeily, hiihtoretkeily ja tiedustelujuoksu)”. ”Ase- ja ampumateknillinen koulutus ( ammunnan johtaminen, ammunnat suojeluskuntien valvonnassa)”. Heinolan Jatkolukio ( rehtorina aakooässäläinen Aimo Lahti ) oli ensimmäinen koulu, jossa annettiin maanpuolustusoppia syksystä 1935 alkaen. Koulutus oli vapaaehtoista, mutta siitä huolimatta siihen osallistui 48 oppilaasta 46 oppilasta.

AKS JA UPSEERIJÄSENET: Ensimmäinen upseeri, joka toimi AKS:n hallituksessa, oli luutnantti Johannes Tamminen vuonna 1925, häntä seurasivat luutnantti Miika Simojoki, kapteeni Ilmari Rytkönen ja luutnantti Ilmari Koskimies. AKS:n skisman yhteydessä seurasta erosi kolme kadettiupseeria. Tällöin heitä oli seurassa kaikkiaan 76. V. 1934 seuran hallitukseen kuuluivat kadettiupseerit Eero Kuussaari, Matti Aarnio ja Reino Arimo. Saman vuoden kesäkuussa presidentti P.E.Svinhufvud julkaisi päiväkäskyn, jonka mukaan puolustuslaitoksen vakinaisessa palveluksessa olevien henkilöiden oli erottava Akateemisesta Karjala-Seurasta. Tämä oli kova isku koko seuran maanpuolustusohjelmalle. Kaikkiaan jäsenluettelosta poistettiin runsaat 200 upseerijäsentä. AKS:n maanpuolustusjaosto oli suorittanut kesäisiä valistuskiertueita Suomenlahden ja Laatokan linnakkeille sekä Kannaksen varuskuntiin. Aluksi kiellettiin seuran valistustyö Rajavartioston –ja sitten armeijan varuskuntiin. Päiväkäskyn ja näiden kiertueiden kiellon takana olivat todennäköisesti seurasta eronneet, ruotsinkieliset upseerit ja syyte poliittisesta järjestöstä. Kielto jäsenyydestä onneksi unohtui muutamassa vuodessa ja mm. Kadettikoulun oppilaat liittyivät innokkaasti seuraan.

LENTOKONEITA ARMEIJALLE: Sotamarsalkka Mannerheim korosti lentokoneiden suurta merkitystä sotatilanteissa. Perushankintamäärärahoissa oli kuitenkin unohdettu ilmavoimat ja näin AKS päätti ryhtyä hankkimaan varoja lentokoneiden saamiseksi armeijalle. Tehtiin suurisuuntaista ilmapuolustuspropagandaa osakunnissa. Keräys Helsingissä ja maaseudulla tuotti noin miljoona markkaa. Sillä summalla tilattiin yksi Tuisku-merkkinen harjoitus – ja koulukone Valtion Lentokonetehtaalta. Se luovutettiin v. 1936 Ilmavoimille ja Mannerheimin ehdotuksesta se sai nimekseen ”Pilven Veikko”. Mainittakoon tässä, että AKS oli mukana myös Hakkapeliittapatsastoimikunnassa, jonka tehtävänä oli pystyttää hakkapeliittapatsas Helsinkiin. Hanke kariutui kaupungin vastustukseen. Hakkapeliittapatsas on kuitenkin saatu tähän maahan eli Lahteen. Kuvanveistäjä Pentti Papinahon ”Hakkapeliittojen kotiinpaluu”-veistos paljastettiin v. 1975 ankaran paikallisen poliittisen väännön jälkeen.

MAANPUOLUSTUSPROPAGANDATOIMIKUNTA ”MAAPRO”: AKS:n toimintamuodoissa tapahtui v. 1936 selvä muutos tärkeysjärjestyksessä. Suomalaistamistyön tilalle nousi nyt maanpuolustus. Perustettiin Maanpuolustustoimiala, jonka johdossa oli ensin R.G.Kallia ja hänen jälkeensä dipl. ins.Kauko Leiponen. Toimialan yhteyteen muodostettiin Maanpuolustuspropagandatoimikunta ja sitä johti dipl. ins.Pentti Veijola. MAAPRON:n synty johtui siitä, että seuran jäsenten mielestä maanpuolustustietous suomalaisten keskuudessa oli edelleen puutteellista. Tämä koski erityisesti syrjäseutuja, jonne toimikunta suuntasi työnsä. Vuoden 1938 maanpuolustuspropagandakampanjalla AKS pyrki määrätietoisesti vaikuttamaan kansalaisten henkiseen asennoitumiseen. Kesällä 1938 järjestettiin 560 valistustilaisuutta, kuulijoita niissä oli lähes satatuhatta ja maanpuolustusaiheisia lentokirjasia kuten esim.”Kestääkö taloudellinen puolustusvalmiutemme”, ”Totuus maanpuolustuskysymyksestämme” ja ”Lentohyökkäyksen uhatessa” jaettiin noin 250 000 kpl. Tilaisuuksien ja kuulijoiden määrä osoitti sen, ettei toimikunnan työ ollut mennyt hukkaan. Paikallisilla suojeluskunnilla ja Lotta Svärd-osastoilla oli luonnollisesti merkittävä osuus tilaisuuksien järjestelyissä. Saman vuoden maaliskuussa AKS järjesti Helsingissä ylioppilaiden maanpuolustusviikon, jonka antina AKS:n varapuheenjohtaja Sulo K. Elomaan johtama lähetystö toimitti julkilausuman presidentti Kyösti Kalliolle. Siinä painotettiin perushankintamäärärahojen tärkeyttä, Ahvenanmaan sopimuksen tarkistamista, laivaston vahvistamista, rajojen turvaamista sekä armeijan kantahenkilökunnan taloudellisen aseman korjaamista.

AHVENANMAAN LINNOITTAMINEN: Ahvenanmaa oli kansainvälisellä sopimuksella lokakuussa 1921 neutralisoitu ja demilitarisoitu, joten siellä ja sen aluevesillä ei saanut olla mitään sotilaallisia laitteita eikä sotaväkeä. Vuodesta 1936 lähtien myös AKS:n taholta oli vaadittu Ahvenanmaan linnoittamista. Levottomuutta herätti se, että Ruotsissa, Saksassa ja Neuvostoliitossa tunnettiin suurempaa mielenkiintoa saaria kohtaan kuin Suomessa. Saksan suorittaman Tsekkoslovakian miehityksen AKS tuomitsi ankarasti. Se sopi varoittavaksi esimerkiksi AKS:n mielestä myös Ahvenanmaan kohdalla, joka linnoittamattomana saattaisi kokea Böömin ja Määrin kohtalon suurvaltojen taistelukentällä. AKS:n pelko Ahvenanmaan kysymyksessä kohdistui siis Neuvostoliittoon ja Saksaan.

”ROMU MEILLE – TURVA TEILLE”: Vuoden 1938 maanpuolustusviikon yhtenä tarkoituksena oli myös aloittaa koko maan kattava romunkeräys. Romunkeräyksen päämääränä oli Englannin mallin mukaan perustaa Suomen akateeminen lentolaivue reserviläislentäjien jatkokoulutusta varten. Aluksi romunkeräysryntäys suuntautui kaupunkeihin. Niistä kertyi yhteensä 5 000 tonnia romua ja lumppuja. Vuoden 1938 kesän aikana oli vuorossa maaseutu. Jaettavissa lentolehtisissä korostettiin erityisesti ilmavoimien merkitystä ja strategiaa sodan alkuvaiheissa. ”Tulevan sodan ensimmäiset laukaukset ammutaan lentokoneiden konekivääreistä ja ensimmäiset kaatuneet ovat lentopommien uhreja”. Lentolaivuetta ei ennätetty hankkia ennen sodan alkamista, mutta sen sijaan järjestettiin kaikkiaan neljä reserviläislentäjien kertausharjoitusta keräyksistä saaduilla varoilla.

”RAJAT LINNOITETTAVA”: Lamavuosien aikana 1931-32 puolustusvoimat olivat tehneet pienimuotoisia linnoitustöitä Kannaksella. Ne tehtiin työttömyystöinä. Karjalan Kannaksen linnoittaminen tuli seuraavan kerran ajankohtaiseksi vuosina 1938 ja 39. Maanpuolustusviikon yhteydessä kannettiin jo kylttejä, joissa vaadittiin Karjalan Kannaksen linnoittamista. Jo etukäteen yleisesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Lennart Oesch oli vaatinut näiden kylttien poistamista. Tähän AKS ei kuitenkaan ollut suostunut. Alkuvuodesta 1939 siitä tuli AKS:n maanpuolustustyön keskeinen tavoite. Töiden aloittamisesta AKS:n hallitus teki huhtikuun 1. päivänä esityksen puolustusministeriölle. Seura tarjoutui luovuttamaan puolustusministeriön käyttöön kesä-elokuun ajaksi tuhannen miehen työvoiman ilmaiseksi. Kyseessä oli Saksan ja Unkarin mukainen työpalvelu. Työt pääsivät alkuun Mannerheimin syntymäpäivänä 4.6, jolloin työmaille ilmaantui noin 4 000 vapaaehtoista. Lokakuun alkuun mennessä Kannaksella oli ollut runsaat 60 000 vapaaehtoista linnoittajaa. Tällöin linnoitusvastuun otti Kannakselle keskitetty vakinaisen armeijan osasto. Ehdottoman tärkeä merkitys linnoitustöillä oli moraalisesti: ”kansalaisten yksimielisyyden lujittuessa, voimistui myös heidän puolustustahtonsa”.

RAJAN TURVA – MAAN TURVA: AKS:n aloitteesta toimeenpantiin myös suuri kansalaiskeräys. Tarkoituksena oli, että jokainen kansalainen luovuttaisi vähintään yhden päivänpalkkansa vapaaehtoisten linnoitustöiden aiheuttamien kulujen peittämiseksi. Keräystä ryhtyi organisoimaan vasta perustettu ekonomi O.J. Penttilän johtama Rajan Turva-toimisto. Keräykseen osallistui päiväpalkallaan runsaat 260 000 kansalaista ja se tuotti yli 11 miljoonaa markkaa. Lokakuussa 1939 perustettiin AKS:n toimesta yli maan kattavan organisaation pohjalle rakentuva Maan Turva-niminen järjestö. Sen tarkoituksena oli asiamiesverkoston välityksellä levittää rohkaisumielialaa, taistella paniikkihuhuja vastaan ja huomioida väestön mielialoja sekä toimittaa propaganda-aineistoa virallisten elimien käytettäväksi. Maan Turva toimi Valtioneuvoston Tiedotuskeskuksen alaisena ja sen johtajana oli AKS:n puheenjohtaja fil.tri. Vilho Helanen. Järjestön toimihenkilöiden määrä nousi marraskuun puoleen väliin mennessä noin 10 000 henkeen. Talvisodan syttyminen merkitsi luonnollisesti Maan Turvan toiminnan pysähtymistä sellaisenaan, mutta sinä lyhyenä ajanjaksona, jolloin järjestö ennätti toimia ennen sotaa, tuli esiin kansan yhteenkuuluvaisuuden tunne vaaran hetkellä, joka sodan puhjettua voimistui entisestään.

AKS:N MAANPUOLUTUSTOIMINTOJEN HENKINEN PERINTÖ: -AKS:n valtava merkitys 1920 –ja 1930 luvuilla maanpuolustusasioissa on jäänyt aika lailla unholaan, koska seura jouduttiin lakkauttamaan Jatkosodan jälkeen.-Talvisodan hengen syttymiseen löi leimansa Karjalan Kannaksen linnoitustyöt sekä vuoden 1939 laajamittainen, vapaaehtoinen maanpuolustustyö. Pohjan tälle oli kuitenkin luonut jo 1920 ja 1930-luvuilla se merkittävä AKS:n panos maanpuolustuskysymyksiä kohtaan, joka erityisesti oli ominaista suojeluskuntalaisille ja ylioppilaille. –Kadettilupaus otettiin käyttöön sodan aikana, joka hengeltään muistutti läheisesti AKS:n valaa. Itä-Karjalan Sotilashallinnossa AKS:n jäsenten osuus nousi keskeiseksi. Varsinaisten sotilashenkilöiden lisäksi seuran jäsenet kantoivat vastuuta lääkintähuollosta, opetustoiminnasta, kirkollisesta työstä ja valistustoiminnasta. Armeijan tiedusteluosastossa AKS:n jäsenten asiantuntemus oli merkittävää. –Talvisodan rintamilla AKS:n jäsenet toimivat useissa tapauksissa joukkueenjohtajina ja komppanianpäällikköinä. ”Suomen taistelevan armeijan henki ” painottui AKS:n nuorempaan upseeristoon hengen luojana”. -” Nyt yhteistä vihollista torjuttaessa vanhat vastakohtaisuudet vaikuttivat suorastaan epätodellisilta. Rintamalla Suomen ylioppilas löysi suomalaisen työmiehen, rintamalla Suomen työmies oppi pitämään arvossa suomalaista ylioppilasta, edesvastuullista, rohkeaa johtajaa”.

AKS:N JÄSENISTÖÄ SOTIEN AIKANA: -Talvisodan aikana menehtyi yhteensä 128 AKS:n jäsentä. Talvisodassa keskeisissä sotilastehtävissä olleita AKS:n jäseniä ja nuorten AKS:n upseerien henkinen merkitys.

AKS:N MANNERHEIMIN RISTIN – RITARIT: Uskomaton määrä 23 ritaria 4 000 jäsenestä, tekee yli 12 % koko maan ritarikunnasta.

KATYNIN JOUKKOMURHA : Paikka sijaitsee Minskin ja Moskovan puolessa välissä. Lähellä on nykyään Venäjän armeijan ohjusdivisioonan keskuspaikka, kaupunki Kozwlsk. Joukkomurha suoritettiin 3.4-13.5.1940. Niskaan ammuttuja puolalaisia oli kaikkiaan 21 857; näistä yli 8 000 upseeria, poliiseja yli 6 000, professoreita, lääkäreitä, toimittajia, opettajia, juristeja, insinöörejä ja valtion virkamiehiä. Teloituksen tavoitteena oli siis eliminoida ihmisten johtamiseen kykenevä kansanosa – kaikkiaan 10-15% kansasta.

Jo talvisodan alussa kansankomissaari Lavrentti Berija käski varustaa tiloja Katynin metsikössä 26 500 sotavangilla, heitä odotettiin Suomen rintamalta, joten puolalaisista sotavangeista piti päästä eroon. Katynin teloituspäätös tehtiin maaliskuun alussa v. 1940. Venäjän tiedeakatemian historioitsija Natalia Lebedevan mukaan teloitukset aikaistettiin, jotta Katynin metsikköön voidaan sijoittaa suomalaiset. Professori Kimmo Rentola on tutkimuksissaan tuonut esille saman asian. Mainittakoon, että jo helmikuussa NKVD:n kokouksessa kenraali Grigori Korytov vaati, että Katynin pitää olla tyhjä 4.3 mennessä. Saksan armeija ilmoitti 13.4.1943 Katynin joukkomurhahautojen löytymisestä. Neuvostoliitto yritti vierittää teloitukset saksalaisten tekemäksi. Presidentti Mihail Gorbatshov Kremlissä 13.10.1990 luovutti Katynia koskevat asiakirjat Puolan presidentti Jaruzelskille. Joukkomurhan suunnitteli kansankomissaari Berija ja teloitusmääräyksen allekirjoitti Josef Stalin viiden muun Politbyron jäsenen kanssa. Tämä alkuperäinen määräys löytyi v. 1992 Gorbatshovin yksityisestä arkistosta. Taas v. 1995 alkoi asioiden vääristely, joka jatkui aina v. 2010 saakka, kun Puolan presidentti Lech Kaczynskin lentokone tuhoutui matkalla Katyniin ja toi teloitusasian uudelleen päivän valoon.

SIPERIAAN KARKOITETTAVAT: Kommunistinen Valpo sisäasiainministeri Yrjö Leinon ( Hertta Kuusisen mies ) johdolla keräsi teloitettavien ja Siperiaan karkotettavien teloitettavien perheenjäsenten suomalaisten nimet v. 1945-48. Vain osa listoista on tallella, eli noin 1 700 nimeä, kaikkiaan niitä oli moninkertainen määrä. Näistä listoista puuttuu mm. suojeluskuntalaiset, upseeristo ja sosiaalidemokraattiset kärkipoliitikot. Osan näihin liittyvistä alkuperäisistä nimilistoista kerättiin todennäköisesti jo Talvisodan alkuvaiheissa Terijoen vallankumoushallituksen johtaja Otto Ville Kuusisen toimesta.