Mannerheim-ristin ritarit AKS:ssä

AKS:n jäsenmäärä kasvoi seuran 22-vuotisena toiminta-aikana noin neljääntuhanteen. Heistä kaatui talvi- ja jatkosodassa 413. Mannerheim-ristin ritariksi nimitettyjen 191 sotilaan joukossa oli 23 AKS:n jäsentä.

AKS:n ensimmäisissä jäsenissä oli mukana kouliintuneita Saksan jääkäreitä sekä vapaussodan ja heimosotien veteraaneja. AKS velvoitti jäsenet kuulumaan Suojeluskuntaan ja suorittamaan asepalveluksen. Talvisodan alettua valmiudet Suomen puolustamiseen olivat näillä miehillä keskivertokansalaista paremmat, heitä koulutettiin ja he hakeutuivat kouluttautumaan eri alojen aliupseereiksi ja upseereiksi.

Sotien aikana AKS:n jäsenistön keskuudesta nousi armeijaan runsaasti tunnettuja johtajia. Sota-ansioista palkittiin useita henkilöitä ja vajaasta 4000:sta AKS valajäsenestä 23:lle myönnettiin Mannerheim-risti. Määrä on 12% kaikista ritareista.

Vapaudenristin Mannerheim-risti

Vapaussodan ylipäällikön kenraali Mannerheimin aloitteesta Suomen senaatti perusti 4.3.1918 antamallaan asetuksella Vapaudenristin suurristin, 1., 2., 3. ja 4. luokan Vapaudenristin sekä 1. ja 2. luokan Vapaudenmitalin kunniamerkit. Asetuksen mukaan päällystölle voitiin myöntää Vapaudenristin kaikkia luokkia, joista kuitenkin 2. luokka oli tarkoitettu vähintään kapteenin, 1. luokka vähintään everstin ja suurristi vähintään kenraaliluutnantin arvoiselle upseerille. Alipäällystön ja miehistön palkitsemiseen oli käytettävissä Vapaudenmitalit, mutta myös Vapaudenristin kaksi alinta luokkaa. Vapaussodan kunniamerkkien myöntäminen lopetettiin tammikuussa 1919.

Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemat Vapaudenristit ja Vapaudenmitalit otettiin uudelleen käyttöön entisin myöntämisperustein talvisodan syttymisen jälkeen, joulukuussa 1939. Ne vakinaistettiin, kun Vapaudenristin ritarikunta perustettiin asetuksella 16.12.1940. Ritarikunnan suurmestarina oli Suomen marsalkka Mannerheim elämänsä loppuun.

Mannerheim-ristin ritarit, jotka olivat AKS:n jäseniä, ritarinumero M000