Snellmanin päivän 12.5. lippujuhlatunnelmia

J. V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivänä 12.5.2023 juhlittiin AKS:n lipun vihkimisen satavuotispäivää. Ennen Suomen Pankin edessä yhdessä Snellmanien Sukuyhdistyksen kanssa järjestettyä tilaisuutta AKS:n Perinneyhdistyksen hallituksen edustajat kunnioittivat Hietaniemen hautausmaalla seuran merkkihenkilöiden Bobi Sivenin, Reino Vähäkallion, Elmo Kailan, Vilho Helasen, Gunnar Laation ja Matti Lukkarin elämäntyötä kukkatervehdyksin. Kukkapartiossa Erkki Harala, Mika Hakanpää ja Pekka Lehtiö sekä kuvan ottanut Olavi Vähäkallio.

Snellmanin patsaalle kukkatervehdyksen laskivat puheenjohtaja Lehtiön kanssa yhdistyksen jäsenet Hanne Kekäläinen ja Iivo Kalijärvi. Sukuyhdistyksensä varapuheenjohtaja Henrik Snellman piti tilaisuudessa juhlapuheen. Suomen lippua kantoi Ville-Veikko Kirvesmies ja AKS:n lippua Olavi Vähäkallio.

Ostrobotnialla kiitettiin yhteistyöstä paitsi Snellmanien Sukuyhdistystä, myös Oy Botta Ab:ta ja Suomen Pankkia AKS:n pöytälipulla.

Akateemisen Karjala-Seuran Perinneyhdistyksen hallituksen myöntämät AKS:n ansioristit puheenjohtaja Lehtiö sekä ansioristin asiamies, majuri Kirvesmies luovuttivat FT Vesa Määtälle, VTM Markku Palokankaalle, vuorineuvos Jukka Viinaselle, FM Markku Murrokselle ja lääket. lis. Olavi Larmalle, joka kiitti huomionosoitusten saajien puolesta juhlivaa yhdistystä.

Ostrobotnialla paljastettiin pääoven eteisaulan seinään kiinnitetty pronssilaatta, joka kertoo AKS:n ja Bottan yli satavuotiaasta yhteisestä taipaleesta. Liinan poistivat laatan päältä Perinneyhdistyksen entinen, pitkäaikainen puheenjohtaja Olavi Larma ja Oy Botta Ab:n toimitusjohtaja Tomi Söderström.

Salin täysi yleisö nautti musiikillisesta aikamatkasta sortokauden aikaa heijastavan Sibeliuksen Ristilukin ja nuoren Suomen heimorakkaudesta kertovan Reppurin laulun kautta lempeän tunnelmaiseen kesän ja rakkauden täyttämäin iltain odotuksiin laululla Illalle (Ilta Koskimiehelle) baritoni Jorma Martikaisen ja pianisti Janne Hovin upeiden tulkintojen myötä. Tilaisuus päätettiin kalterijääkäri Wäinö Solan sanoin yhteisesti laulettuun Finlandiaan.

AKS:n Perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja, teologian tohtori Ermo Äikään läsnäolijoita kannustavat juhlasanat, jotka hän lausui pastori Elias Simojoen aikanaan vihkimästä lipustamme ja lipullemme kohottaen maljan isänmaalle, painuivat sydämiin ja loivat osaltaan turvallisen, lämpimän yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Onnellisuuden ja oikeutetun tyytyväisyyden kyyneliä nähtiin useissa silmäkulmissa.

AKS:n henki ja perinne jatkuvat elinvoimaisina, tervetuloa mukaan toimintaamme!

E. Äikään puheen siteeraus: ”Kuin saatteeksi A.V. Koskimiehen sanoittaman Heimovirren kolmannesta säkeestä: ”Emo, Suomi, taikahas vanhimpaan / sa turvaa poikies voimaan! / Sydän heillä vielä on paikallaan / sukus onnea vartioimaan.”

(Kuvat: Mika Hakanpää, Erkki Hakala, Matti Kiilunen, Pasi Koskenranta, Vesa Määttä, Olavi Vähäkallio, Ermo Äikää) c: AKS:n Perinneyhdistys ry.

AKS:n Perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja, teologian tohtori Ermo Äikään juhlasanat satavuotiaalle lipulle 12.5.2023 Ostrobotnialla.

Arvoisa juhlaväki!

Tänään on silmiimme käyvä sinivalkoiset liput — ei yksin tämän pääkaupunkimme vaan kautta koko Suomemme kuvassa, elämämme keskellä. On kansakunnan – kansallisen tietoisuuden, koko kansallisen ajattelun ja kulttuurin keskeisen vaikuttajan ja herättäjän Johan Vilhelm Snellmanin syntymäpäivä. On sisäämme rakentuneen identiteetin, suomalaisuuden päivä.

Merkillepantavaa tässä päivässä on Ostrobotnian sisäänkäynnin yllä, yhtä lailla kuin tässäkin juhlasalissa, kansamme symbolin, pian 105-vuotiaan [eduskunta hyväksyi 28.5.1918, senaatti vahvisti lain päivää myöhemmin] siniristilippumme rinnalla toinenkin lippu. Lippu, jonka syntyä ja historiansa matkaa sävyttää yhtä lailla suomalainen arvopohja. Lippu, jonka vihkimisen 100-vuotismerkkipäivää tänään osuvasti juhlistamme.

Itsenäisen kansakunnan alkutaipaleella syntyneen lipun piirsi taiteilija Toivo Vikstedt. Heraldisesti se pohjautui hänen suunnittelemaansa Akateemisen Karjala-Seuran jäsenmerkkiin. Dramaattisen mustasävyn päälle lipussa rakentuu kuin yönsyvyvyyden syrjäyttävä vahvapiirtoinen kunniaa ja valoa viestivä ja aatetta ravitseva oliivilehvästö. Oliivipuun yhteen punotut lehvät ympäröivät vertauskuvallisesti 
akateemisen järjestön merkkiä, jossa keskeistä on: viherpunein värein 
sävytetyn muurin takaa ja ylle nouseva miekkaa pitelevä kirkassävyinen 
käsi sinitaustalla. Lippuun alun alkaen kiinnitettyihin sinivalkoisiin nauhoihin on kätketty luoti; kertoman mukaan sama, jolla nuori ylioppilas Bobi Sivén oli omaa henkeäänkin tärkeämmäksi kokemansa aatteen palossa surmannut itsensä.

Lipun vihkimisjuhla valatilaisuuksineen oli Uudella ylioppilastalolla Karjalaisen Osakunnan salissa. Juhlasta siirryttiin lipun saattamana kulkueena kansallisfilosofimme patsaalle, joka paljastettiin juhlavasti samana päivänä Suomen Pankin edustalla Säätytaloa vastapäätä; patsaalle, jolle tänään olemme laskeneet muistokukat.

Koruommeltu alkuperäislippu, jonka edessä on jäsenvalat vannottu, heimovirsi viritetty, on nykyisin Kansallismuseon kokoelmissa. Tässä salissa nyt fyysisesti olevan lipun juhlava naulaus tapahtui puolestaan vuonna 2012.

Mitä lippumme viestii tänään meille, järjestön Perinneyhdistyksen jäsenille? Mitä sen edessä ajattelen? Mitä ajatuksia kanssanne haluan jakaa?

Ensinnä:

On olemassa jotakin, jota emme saa unohtaa. Jotakin sellaista, joka on syvällä taustassamme… sellaista, joka on myös iskostunut yhteiseen muistiimme. Että itsenäisyydessään nuoren Suomemme alkutaipaleella syttyi ymmärrettävästi paloa, ihanteita, idealismia, toki jännitteellistäkin intomielisyyttä, tavoitteita, toiminnallisuutta suomalaisuuden ja heimoaatteen hengessä. Isänmaanrakkaudesta ammentavan varauksettoman oikeudenmukaisuuden, pyyteettömän palvelun, uhrautuvan työn askelissa – uskoen, luottaen ja toivoen – oli hyvä rakentaa tulevaisuutta ja olla valmis puolustamaan sitä. Nuoren kansakunnan elämä suunnitelmineen ja odotuksineen oli vielä edessä.

Toiseksi:

Historian matkassa suomalaisuuden ja heimokansojen elämänosaan on kuitenkin sisältynyt synkänmustasävytteisiä raskaita kokemuksia. Mutta meidän suomalaisten osallemme myös rohkaisevia ja tulevan huomisen uskoa herättäviä kokemuksia. Viimeksi mainituista arvokkaimpiin kuuluu isänmaamme vapauden puolustaminen ja itsenäisyyden säilyminen, niin paljon uhreja kuin se vaatikin. Vaikka välirauhansopimus lakkautti Akateemisen Karjala-Seuran järjestönä, ei sota vienyt meiltä isänmaata eikä yhteistä tulevaisuutta eikä henkistä vahvuutta luovaa kasvupohjaa. Historian ja muistojen arvopohjain vaalijaksi muotoutui 1950-luvun kylmän sodan kaudella ”Kerho 22”, sotamme läpikäyneitten yhteiskuntaamme asemoituneitten entisten valaveljien sosiaalinen ”sammutettujen lyhtyjen” verkosto. Se rekisteröitiin 1958 ja sen toimintaa ja perintöä me nykyisenä Akateemisen Karjala-Seuran perinneyhdistyksenä, aatteellisena isänmaan yhteisönä, ylläpidämme.

Kolmanneksi:

Katse tässä salissa olevien molempien lippujemme puoleen saa aikaan historiallisen perspektiivin tässä ajassa: menneisyys ja tulevaisuus kulkevat rinta rinnan. Sekä yksilöinä että kansana saamme antaa tänäänkin menneisyyden opettavan ohjaavasti puhua. Ja vaikka nykyhetkellä on paikkansa elämämme keskiössä samalla on jo kyse tulevaisuudesta.

Syvät tuntemuksemme ovat niiden rinnalla, jotka paraikaa elävät ajassamme mustan harson alla ja sodalla alistamiseen pyrkivän julman vallan järjettömässä toimessa. Tämä tuo mieleemme oman historiamme: omakohtaiset tai sukujen ja perheitten kokemukset, inhimilliset kärsimykset, evakkomatkan. Isänmaamme vakavina koettelemuksen aikoina kansalaiset ovat olleet valmiita palvelevasti uhrautumaan toistensa hyväksi. Itsekkyys on työnnetty syrjään ja katsottu yhteisvastuullisesti toinen toistemme puoleen. Taustalla yhteen hiileen puhaltaminen, rohkeus ja rehellisyys.

Yksilönvapaus ja kansallinen itsemääräämisoikeus on puolustettava luovuttamaton länsimainen arvo. Mutta kansalainen voi olla vapaa kuitenkin vain sellaisessa yhteiskunnassa, joka on avoin, terve ja toimiva. Yhteiset arvot ja vastuullisuus merkitsevät suostumista siihen, että toimimme toisiamme kunnioittaen, toimimme yhteisen edun ja toinen toistemme hyväksi ketään erottelematta, syrjimättä, unohtamatta: tarvittaessa apua ja tukea antaen. Se luo turvaa.

Näin saamme jatkossakin suomalaiseen maaperään kaipaamaamme valoa ja kasvuvoimaa: herkkyyttä, lujuutta, oikeudenmukaisuutta, totuudellisuutta, jolla vaikeudetkin voitetaan. Ja tällä tapaa meillä on voimaa käydä elämäämme tästäkin päivästä eteenpäin, rohkeasti, turvallisesti odotuksin ja toivein, ikiaikojen Luojaamme tukeutuen. Isänmaassa, jossa on hyvä elää.

Kuin saatteeksi A.V. Koskimiehen sanoittaman Heimovirren kolmannesta säkeestä: ”Emo, Suomi, taikahas vanhimpaan / sa turvaa poikies voimaan! / Sydän heillä vielä on paikallaan / sukus onnea vartioimaan.”

Hyvä juhlaväki: Kohottakaamme malja isänmaalle! ---- Malja 100-vuotiaalle lipullemme!

Snellmanien sukuyhdistyksen varapuheenjohtaja Henrik Snellmanin puhe 12.5.2023 J.V. Snellmanin patsaan 100-vuotisjuhlassa

Arvoisa juhlayleisö, arvoisat Akateemisen Karjala-Seuran Perinneyhdistyksen jäsenet, arvoisat Snellmanien sukuyhdistyksen jäsenet

100 vuotta sitten paljastettiin erään kansallisen historiamme henkisen majakan, J.V. Snellmanin patsas, jonka äärellä tänään juhlimme suomalaisuuden ja J.V. Snellmanin päivää.

Juhlalliset olivat puitteet vuonna 1923, sillä koko Helsinki oli juhlaliputettu ja Osakuntien edustajat sekä kadettikomppania olivat ryhmittyneet tähän patsaan taakse puoliympyrän muotoon.

Mukana juhlistamassa patsaan paljastamista olivat myös edellisenä vuonna perustetun Akateemisen Karjala-Seuran perustajajäsenet, jotka halusivat vihkiä Akateemisen Karjala-Seuran vaakunalipun käyttöön nimenomaan J.V. Snellmanin päivänä.

Tänään on siis myös Akateemisen Karjala-Seuran vaakunalipun 100-vuotisjuhla. Alkuperäistä lippuahan säilytetään Kansallismuseossa lipun edustaessa toista merkittävää majakkaa Suomen historiassa.

Siinä missä J.V. Snellman loi valtavan elämäntyönsä tuloksena raamit Suomen valtiolliselle itsenäisyydelle, siinä Akateeminen Karjala-Seura omalta osaltaan auttoi luomaan sitä uhrimieltä, jota tarvittiin itsenäisyyden puolustamiseksi suurta vääryyttä vastaan Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen.

Me voimme edelleen nähdä sodan jäljet vuoden 1944 suurpommituksista myös tässä J.V. Snellmanin patsaan jalustassa. Sirpaleiden vauriot on jätetty tarkoituksellisesti korjaamatta muistuttamaan siitä, että itsenäisyyttä ei koskaan pidä pitää itsestäänselvyytenä - Ukrainan tapahtumat meitä siitä valitettavasti päivittäin muistuttavat.

Akateeminen Karjala-Seura lakkautettiin Valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1944 ennakoiden Neuvostoliiton oletettavia vaatimuksia. Vaikka itse seura lakkautettiinkin, sen aiempia jäseniä toimi sittemmin keskeisissä talouden ja politiikan tehtävissä eduskunnassa, hallituksessa, luterilaisessa kirkossa, yritys- ja yliopistomaailmassa sekä puolustusvoimissa. Myös presidenttinä toiminut Urho Kekkonen oli nuorena opiskelija Akateemisen Karjala-Seuran jäsen.

Akateemisen Karjala-Seuran ja Snellman-suvun välillä on myös yhteyksiä, sillä valajäsen nro 1:n eli Elias Simojoen äiti Kristina Sofia Snellman oli Juhani Ahon ikuistaman ”Helmannin herran” eli Johan Adolf Snellmanin tytär. Eliaksesta on sanottu, että hän peri hurskautensa ja kansanomaisuutensa isältään, temperamenttinsa ja huumorintajunsa äidiltään. Snellman suvun edustajat voinevat todeta, että ainakin temperamentin osalta arvio pitänee paikkansa.

Arvoisat kuulijat, valtiolaivamme purjehtiessa nyt kohti kokonaan uusia valtameriä ja itsenäisyytemme yli 100 vuotta kovettumassa olleen kivijalan betonin saavutettua vihdoinkin lopullisen kovuutensa tuoreen NATO-jäsenyyden myötä, emme kuitenkaan saa unohtaa historiaamme ja niitä kansallisia majakoita, jotka edelleen kirkkaina opastavat meitä luoviessamme historian hämärästä kohti tuntemattomia vesiä. Nämä majakat auttavat meitä aina ristisuuntimaan sijaintimme ja auttavat meitä myös suunnistamaan haluamaamme suuntaan.

Suomen itsenäisyys on lukemattomien suomalaisten yksilöiden, perheiden ja sukujen yhteinen saavutus. Meidän kaikkien sydämet ovat kätketyt siniristilippumme puhtaisiin väreihin, aivan kuten Bobi Sivénin muisto on kätketty Akateemisen Karjala-Seuran lipun nauhoihin.