Akateeminen Karjala-Seura, Kerho 22 ry ja

Akateemisen Karjala-Seuran Perinneyhdistys ry

Akateeminen Karjala-Seura

Akateemisen Karjala-Seuran perustamispäiväksi katsotaan 22.2.1922, jolloin kolme heimosodista pettyneenä palannutta ylioppilasta alkoi pohtia sulkeutuneen rajan taakse jääneen heimokansan onnetonta kohtaloa. Aikansa yhteiskunnallisesti merkittävimmäksi kasvaneen ylioppilasjärjestön synnylle oli kuitenkin jo entuudestaan hyvät edellytykset olemassa. Kansallisromantiikka löysi meillä suurimmat innoituksen lähteensä juuri Itä-Karjalasta. Sieltä kumpusivat runonkerääjien, kuvataiteilijoiden ja säveltäjien aiheet. Tämä karelianismi yhdessä 1800-luvun muiden suurmies-vaikuttajiemme kuten Sakari Topeliuksen, J. L. Runebergin ja ennen kaikkea J. V. Snellmanin kanssa nosti maassamme suomalaiskansallista tietoisuutta.

Sortovuosien vastoinkäymisetkään eivät enää tukahduttaneet tätä herännyttä kansallista itsetuntoa – päinvastoin. Ja kun ”Kairos, suotuisan hetken jumala” oli maailmansodan pyörteissä mahdollistanut Suomen ja Viron itsenäistyä, eikö samaa voisi tapahtua myös Vienassa ja Aunuksessa sekä Inkerissä asuville heimoillemme - saada joko itsehallinto, itsenäistyä tai peräti liittyä yhdeksi suureksi Suomenmaaksi.

Perustetun AKS:n toimikenttä oli alusta alkaen kolmiosainen: heimotyö, aitosuomalaisuus ja maanpuolustuksen tukeminen. Nuoren maan ajan henkeä kuvastaa, että koska AKS oli tiukasti vain miehille ja ylioppilastutkinnon suorittaneille rajattu, perustettiin varsin pian myös Naisylioppilaiden Karjala-Seura (NYKS), myöhemmältä nimeltään Akateemisten Naisten Karjala-Seura (ANKS). Nuorempia ikäluokkia varten oli omia Oppikoulujen Karjala-Seuroja (OKS). Heimotyö alkoi yhdistyksen perustamisen jälkeen välittömästi niiden rajan takaa paenneitten tuhansien ihmisten kouluttamisella ja työhön ohjaamisella.

Pyrkimys nostaa suomenkieli sekä yliopistossa että puolustuslaitoksessa tasavertaiseksi kieleksi aiheutti eniten ristiriitaa ja seurasta eroamisiakin. AKS kuitenkin saavutti ennen pitkää määräävän aseman Helsingin ylioppilaskunnassa.

Sotilaallisuus ja korkea maanpuolustustahto leimasivat AKS:n toimintaa alusta alkaen. Omalta jäsenistöltä edellytettiin varusmiespalvelun suorittamista ja osallistumista suojeluskuntien toimintaan. Kouluihin ja varuskuntiin suunnattiin valistustyötä ja vihdoin, sodan uhkan yhä kasvaessa seuran aloitteesta käynnistettiin Karjalan kannaksen vapaaehtoiset linnoitustyöt kesällä 1939. AKS:n ajama kansallinen eheytyminen oli varmasti yksi kantava voima viime sotien raskaina vuosina. Tervehtiessään 20-vuotisjuhliaan viettävää AKS:aa lausui presidentti Risto Ryti, että seura on juurruttanut Suomen kansaan roomalaiset kansalaishyveet.

AKS:n jäsenmäärä kasvoi seuran 22-vuotisena toiminta-aikana noin neljääntuhanteen. Heistä kaatui 413 ja 191 Mannerheim-ristin ritariksi nimitetyn sotilaan joukossa oli 23 AKS:n jäsentä. AKS lakkautettiin oman valtioneuvostomme toimesta syyskuussa 1944, ennen kuin valvontakomissio lakkauttamista ehti edes vaatia.

Kerho 22 ry ja AKS:n Perinneyhdistys ry

Monet niistä nuorukaisista, jotka opiskelun ja sotien aikana toimivat AKS-jäseninä, kohosivat valmistuttuaan korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan ja kuuluivat siihen sukupolveen, joka jälleenrakensi meille hyvinvointi Suomen. Aseveljeys jatkuu läpi elämän. Kun samanaikaisesti esimerkiksi Tasavallan presidentti, eduskunnan puhemies, sotaväen päällikkö, korkeimman oikeuden presidentti ja usean hiippakunnan piispa olivat AKS-veljiä, ei voi olla epäselvää nuoruuden aatemaailman yhtäläisyydestä. Vaikka kaikki eivät halunneetkaan enää julkituoda menneisyyttään ja takin kääntämistäkin esiintyi, ei ole samantekevää, minkälaiset elämän arvot nämä miehet olivat opiskelu- ja nuoruusvuosinaan omaksuneet. Voidaankin perustellusti sanoa, että AKS koulutti ja kasvatti ne päättäjät, jotka vaarallisina kylmän sodan vuosina olivat vastuussa suomalaisen yhteiskunnan säilymisestä suomalaisena. Seura toiminta alkuperäisessä muodossaan päättyi mutta seuran henki säilyi valaveljien keskuudessa.

Ajatus entisten AKS-veljien tapaamisista ja sosiaalisen verkoston luomisesta oli syntynyt jo vuonna 1952 AKS:n yhden keskeisimmistä vaikuttajista, Vilho Helasen hautajaisissa. Alun satunnaisten tapaamisten antamien positiivisten kokemusten pohjalta päätettiin järjestäytyä yhdistykseksi, jonka nimeksi tuli Kerho 22. Perustamisasiakirja ja säännöt toimitettiin patentti- ja rekisterihallitukseen Snellmanin päivänä 12.5.1958 ja perinteitä kunnioittaen 22:lla allekirjoituksella varustettuna. Myöhemmin (2002) kerhon nimi vaihdettiin nykyiseen muotoonsa. Kerhon ja vielä perinneyhdistyksenkin sääntöjen tarkoituspykälä kuului: ”Kerhon tarkoituksena on suomalaiskansallisen hengen ja kulttuurin vaaliminen ja edistäminen.” Nuo roomalaiset kansallishyveet päätettiin siis säilyttää. Akateemisuus ei kuitenkaan enää ollut edellytys perinneyhdistyksen jäsenyydelle.

Vuoden 2015 sääntöpäivityksessä yhdistyksen tarkoitus on määritelty seuraavasti: "Yhdistyksen tarkoituksena on Akateemisen Karjala-Seuran perinteiden vaaliminen, suomalaiskansallisen hengen ja kulttuurin sekä kansallisen yhtenäisyyden lujittaminen ja maanpuolustustyön edistäminen sekä veteraanityön tukeminen. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia, osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä järjestää jäsenistöä kiinnostaviin kohteisiin retkiä."

Tänä päivänä perinneyhdistys järjestää kuukausiesitelmiä jäsenilleen ja muillekin asiasta kiinnostuneille. Niissä aihepiiri vaihtelee historiasta nykyaikaan ja kuulijamme ovat pitäneet tasoa poikkeuksellisen hyvänä. 

Perinneyhdistyksen suurponnistus oli rajantakainen, vuosien ajan jatkunut heimoveteraanien auttaminen Aunuksen Karjalassa sekä Inkerinmaalla. Vapaaehtoisvoimin suoritettiin mittavaa asuntojen korjausta, toimitettiin lääke- ja vaateavustusta sekä järjestettiin kuntoutusta ja sairaalahoitoa niitä eniten tarvitseville heimoveteraaneille ja näiden puolisoille Suomen puolelle. Tämä kaikki oli mahdollista toimintaamme tukeneiden säätiöiden taloudellisen tuen turvin. Erittäin arvokkaana tukena oli aikanaan Finnairin kaukolentojen yhteydessä suoritettu vapaaehtoiskeräys. Heimoveteraanienkin joukko on jo harventunut, mutta perinneyhdistys jatkaa vielä elossa olevien, Suomessa ja Virossa asuvien veteraanien ja heidän leskiensä avustamista niin kauan kuin tarvetta on.

Perinneyhdistyksen toiminta on avointa jokaiselle miehelle ja naiselle, sen arvot omaksuville Suomen kansalaisille ja toivotammekin tilaisuuksiimme tervetulleiksi kaikki perinnetyöstämme kiinnostuneet. 

"Me tahdomme" eli AKS:n kunniamarssi

Säv. Toivo Palmroth, san. Reino Hirviseppä

AKS:n kiertokirjeessä N:o 20 (1933) mainitaan, että Ostrobotnialla 5.11.1933 järjestetyssä veljesillassa runoilija Reino Hirviseppä lausui seuralle omistetun "Me tahdomme" -runonsa. Kirjeessä mainitaan myös, että AKS:n itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.1933 laulettiin ensikerran Reino Palmrothin (Hirviseppä) sanoittama ja Toivo Palmrothin säveltämä ”Me tahdomme”.

Kiertokirjeessä 18.6.1934 puolestaan mainitaan, että Seuran toimistosta on ostettavissa ”erikoista nelisivuista nuottipainosta Me tahdomme-marssista 3 markan hintaan”

"Heimovirsi" 

Säv. Heikki Klemetti, san. A. V. Koskimies

Heimovirsi sanoitettiin AKS:lle jo vuonna 1923. Myöhempi, 1930-luvun "Me tahdomme" -marssi kuitenkin vakiintui AKS:n kunniamarssiksi.